Ensiksi täytyy todeta, että ainakin Microsoftin Kinect-esittelytilan valinta oli onnistunut. Järjestelmää esiteltiin Helsingin Lauttasaaressa sijaitsevassa merenrantahuoneistossa Villa Katayassa, joka on aikaisemmin ollut yksityisasunto. Sittemmin se on remontoitu ja nykyään tilaa vuokrataan mm. yrityksille.

Sitten asiaan eli Kinect-liiketunnistimeen, jota on nyt promottu pitkin vuotta ja joka tällä viikolla tuli toimittajien kokeiltavaksi.

Odotukset olivat kaksijakoiset: En henkilökohtaisesti ole koskaan innostunut Nintendon Wii -konsolin liikkeentunnistuksesta, koska pidän enemmän peliohjaimista. That´s it. Wiin liikeohjaimissa ei sinällään ole mitään vikaa ja ne tarjoavat varmasti nautinnollisia pelikokemuksia monille.

Tämän takia en hihkunut riemusta päästyäni kokeilemaan Kinectia. Olin kuitenkin kiinnostunut näkemään, miten tarkasti liikkeentunnistus on onnistuttu toteuttamaan ilman ohjainkapuloita.

Joku voisi sanoa, että Kincet on paranneltu versio Wiimotesta. Varmasti sitäkin, mutta kiistaton tosiasia on se, että Kinect tuo pelimaailmaan jotain aivan uutta. Kun peliohjaimia ei enää tarvita, tekniikan on todella toimittava saumattomasti ja ilman viivettä, jotta pelaaminen olisi nautinnollista.

Tähän Kinect ei aivan pysty. Osassa peleistä, esimerkiksi Your Shape: Fitness Evolvedissa, liikkeissä on viive, joka häiritsee pelaamista. Sen sijaan Dance Central toimii loistavasti ja voisin harkita pelin hankkimista, vaikka en tanssi-intoilija olekaan.

Peliohjaimesta luopuminen on vapauttavaa, mutta muutenkin liikuntaa harrastavana en välttämättä halua kuntoilla television ääressä. Uskokaa tai älä, kuntoiluksi Kinect-pelaaminen menee nopeammin kuin luulette, vaikka kyse ei olisikaan fitness-peleistä.

Peliohjaimessa on ehdottomasti puolensa. Voin istua sohvalla, nauttia rauhassa pelimaailmasta ja kuunnella ääniä. Kinectin kanssa päähuomio keskittyy väkisinkin liikkeiden oikeaan suorittamiseen, ei niinkään pelin audiovisuaaliseen loistoon.

Toisaalta tietyissä Kinect-peleissä, varsinkin tulevissa taistelupeleissä, kaipaisi käteen jotakin, kuten leikkimiekan tai -aseen. Jaksaako aikuinen mies todella pelata tuntikausia toimintapeliä ja pidellä käsissään olematonta kivääriä? Epäilen.

Kinectin kanssa on opeteltava suhtautumaan pelaamiseen kokonaan uudella tavalla. Itse asiassa sana "pelaaminen" viittaa usein hankaliin näppäinyhdistelmiin ja peliohjaimen räpeltämiseen, jota Kinectissa ei siis ole. Huomasin itse pärjääväni peleissä paremmin, kun en miettinyt pelaavani vaan yritin liikkua kameran edessä luonnollisella tavalla.

Kinectin lanseerauspelit ovat enimmäkseen keskitason tuotoksia, joista yksittäiset nimikkeet kuten Dance Central voivat nousta pienimuotoisiksi hiteiksi. Todellista hittipotentiaalia julkaisupeleissä ei mielestäni ole. Sen sijaan tulevat pelit kuten Star Wars voivat muuttaa asetelmia. Star Wars on mielenkiintoinen Kinect-peli, koska se kertoo osaltaan, onko Kinectista tosipelaajien valinnaksi. Itse toivon, että olisi. Jos Kinect jää pelkästään bilepelien alustaksi ja lasten viihdykkeeksi, se ei tule koskaan lunastamaan sille asetettuja odotuksia.

Testisession aikana ruudun edessä hyppiviä ja pomppivia toimittajia katsellessani tuli väkisinkin mieleen, mitä kerrostalonaapurit mahtavat uudesta tekniikasta olla.

Olen nyt käyttänyt uutta iPhonea muutaman viikon ja kokemukset siitä ovat alkaneet muotoutua. En tässä perehdy laitteen ominaisuuksiin, niistä on varmasti keskusteltu ja uutisoitu riittämiin.

Kuuluisa antenniongelma näyttää vaivaavan puhelinta edelleen. En tosin tiedä, mikä on tällä hetkellä antenniongelmaisten laitteiden oikea määrä. Applen itsensä mukaan vika koskee noin puolta prosenttia laitteista.

Siksi onkin erikoista, että puheluiden katkeamista on havaittu paitsi omassa käytössä olleella iPhonella, myös kollegan vastikään saamalla laitteella. Ongelmia on kahdenlaisia: joko puhelut katkeavat kokonaan tai vastapuoli ei kuule iPhone-käyttäjän ääntä.

Vaiva on kiusallinen, sillä ongelman sattuessa iPhonen mikrofoniin saattaa huhuilla pitkäänkin ennen kuin selviää, ettei vastapuoli tosiaankaan kuule ääntä.

Toinen ongelma on yllättävämpi, enkä tiedä, koskeeko se laajasti iPhone nelosia. Tätä ei siis kannata pitää yleistyksenä.

Vietin viime viikonlopun Tukholmassa ja laivalla hämmästelin, miksei puhelin löydä kenttää automaattisesti sen hävittyä aika ajoin. Kaverin puhelin etsi verkon normaalisti aina, kun se oli saatavilla. Lopulta suljin puhelimen ja käynnistin sen uudelleen, minkä jälkeen iPhone löysi verkon. Ongelma toistui aina, kun verkko hävisi. Puhelin piti siis käynnistää jokaisella kerralla uudelleen.

Tästä olisi mukava kuulla kommenttejanne, onko muille käynyt samoin?

Kolmas, tosin vain pari kertaa havaittu ongelma on näyttösensorin toiminnassa. Normaalistihan laite pimentää näytön puhelun ajaksi. Muutamaan otteeseen on käynyt niin, että näyttö onkin ollut puhelun aikana aktiivisena ja korva on painanut päälle mykistyksen tai näppäimistön.

Huomiona mainittakoon, että allekirjoittanut on käyttänyt puhelimessa reunuksen "bumper"-suojakumia.

Hyviä puolia laitteessa on huonoja enemmän. Itse olen ollut tyytyväisin laitteen prosessorinopeuteen. Myös nettisurfailu 3G-yhteydellä tuntuu aikaisempaa nopeammalta.

Kavereilta kehuja on tullut videon laadusta, mikä lienee aiheellista.

Kuulin Wikileaks.org -nettisivustosta ensimmäisen kerran viime viikolla ystävältäni. Hän kertoi, kuinka järkyttynyt oli ollut katseltuaan jo aikaisemmin tänä vuonna julkaistua videota Yhdysvaltain taisteluhelikopterin surmaamista siviileistä. Samaan hengenvetoon ystäväni kehui palvelua ja mainitsi vielä pari muutakin esimerkkiä sivuilta lukemistaan paljastuksista.

Vannoin itselleni, että perehdyn palveluun tarkemmin heti kun mahdollista. En ehtinyt ennen tämänpäiväisiä uutisia kolmen lehden saamista salaisista sotaraporteista, jotka oli vuodettu Wikileaks-palvelusta.

On sanomattakin selvää, että tällaisia sivustoja kaivataan lisää alati pinnallistuvaan ja täynnä turhaa tietoa olevaan nettiavaruuteen. Yhden palvelun harteille jää paljon, jos se on aikeissa kattaa koko maailman hallitusten väärinkäytökset ja sotarikokset.

Bisnesenkeleiden ja muiden sijoittajien rahaa Wikileaksin kaltaisiin palveluihin tuskin syydetään. Ne ovat jatkossakin yksittäisten, poliittisesti ja yhteiskunnallisesti aktiivisten kansalaisaktivistien voimannäytteitä.

Itse laitoin Wikileaksin nettiselaimeni suosikkeihin, laittakaa tekin!

Alan Wake -pelin myynnin aloittamista juhlittiin näyttävästi Helsingin keskustassa sijaitsevassa Tiger-ravintolassa viime perjantaina. IL oli paikalla aistimassa tunnelmaa.

Paikan päällä puhunut Remedyn toimitusjohtaja Matias Myllyrinne antoi kunniaa koko pelin tehneelle tiimille ja pyysikin pelin teossa mukana olleet juhlayleisön eteen.

Kaiken juhlahumun keskellä on syytä pitää mielessä, että aihetta iloon todellakin on. Alan Wake on Suomen suurin viihdeteollinen vientituote, vaikka myyntimääristä ei olekaan vielä tietoa. Remedyn tavoitteena on kaksi miljoonaa myytyä kopiota. Jos tämä tavoite täyttyy, jatkoa pelisarjalle seuraa takuuvarmasti.

Suimalainen pelien vientibisnes ei ole ollut täysin Remedyn harteilla. Kannattaa muistaa, että kotimaisen Red Lynx -pelistudion Trials HD-peliä on myyty Xbox 360 Live-verkkopalvelussa noin miljoona kappaletta. Se on ällistyttävä suoritus. Trials HD äänestettiinkin pelaajien toimesta viime vuoden parhaaksi Xbox Live Arcade -peliksi.

Toivotaan, että vastaavia menestyksiä tulee lisää. Vaikka me suomalaiset olemmekin kateellisena pidettyä kansaa, tässä kohtaa kateellisuus kannattaa unohtaa. Menihän Remedyltäkin seitsemän vuotta Alan Waken tekemiseen.

Hypetys iPadista saa jo koomisia piirteitä. Youtubesta löytyy muun muassa video, jossa upouusi iPad hakataan tohjoksi pesäpallomailalla. Ylivoimaisesti suurin osa laitetta käsitteleviä videoita on yksittäisten käyttäjien hehkutusta siitä, miten he ovat päässeet kokeilemaan iPadia ensimmäistä kertaa.

Itse olen ainakin tällä hetkellä vakuuttunut siitä, ettei minulla ole käyttöä Applen uutuusvempaimelle. En kerta kaikkiaan löydä laitteelle sellaista sijaa päivittäisessä elämässäni, että voisin kuvitella haaskaavani siihen satoja euroja.

Perusteluni ovat:

1. Sähköisiä kirjoja on vielä varsin vähän saatavilla. Siinä vaiheessa kun kirjoja voi käydä lataamassa omasta lähikirjastosta tai kätevästi netistä (suomeksi), voin harkita uudelleen.

2. Elokuvia ja valokuvia voin katsella nykyisin läppäriltä tai televisiosta. En ole aikaisemmin innostunut elektronisista valokuvakehyksistäkään, en siis myöskään iPadista.

3. Sillä ei voi soittaa. Nettipuhelut onnistuvat 3G-mallilla, mutta mieluummin käytän meseä nettikameralla.

4. Se on iso. Miksi haluaisin kantaa näin isoa ylimääräistä laitetta mukana, kun taskussa on jo kohtuullisen kokoisella näytöllä varustettu älypuhelimen ja musiikkisoittimen yhdistelmä?

Toivottavasti saamme laitteen pian kokeiltavaksi, jotta voitte tehdä omat johtopäätöksenne:)

Kaverini soitti eilen ja kertoi PS3-konsolinsa toimintaongelmista. Hän oli yrittänyt aloittaa Heavy Rain -pelin pelaamisen, kun konsoli kieltäytyi toimimasta. Pian selvisi, että ongelmat liittyvät jo edellispäivänä uutisoituun bugiin, joka esti käytännössä verkkopelaamisen ja jotkin muut pelit kieltäytyivät toimimasta.

Bugi käänsi PS3:n kellon viime vuosituhannelle. Eräänlainen millennium-bugi siis.

Eilen Sony varoitti, ettei konsolia pitäisi käynnistää lainkaan, jotta tallennetut tiedot eivät häviä.

Koko asiassa erikoisinta on se, ettei Sonyn edustaja lähettänyt Suomessa medialle minkäänlaista tiedotetta asiasta. Jos koko konsolin käyttö voi aiheuttaa pitkällä aikavälillä kerättyjen, monille varmasti arvokkaiden tallennustietojen häviämisen, siitä pitäisi tiedottaa ensi tilassa.

Sony tyytyi ilmoittamaan Twitterissä ja käyttäjäblogissaan, että vikaa korjataan. Itse en ensimmäiseksi hoksannut etsiä tietoa Twitteristä, tuskin moni muukaan.

Iltalehti.fin keskustelupalstalla on esitetty arvio, jonka mukaan Iltalehti kirjoittaa verkkosivuillaan Apple-myönteisesti ja Nokia-kielteisesti.

Kiitän palautteesta, mutta en ole samaa mieltä kirjoittajan kanssa.

Applen iPhonen vaikutus mobiililaitteiden käyttöön on kiistaton. Siitä on tullut tiennäyttäjä, vaikka moni ei sitä aluksi uskonutkaan.

Kyse ei ole teknisestä edelläkävijyydestä vaan käyttökokemuksesta. On hienoa huomata, että Nokia on kehittämässä uutta ja toimivampaa alustaa älypuhelimiinsa.

Viettäessäni hiihtolomaa tällä viikolla Tukholmassa sain elävän esimerkin iPhonen suosion salaisuudesta, kun tapasin valokuvaajaystäväni. Hän oli hankkinut pari päivää sitten iPhonen ja oli jo ehtinyt ladata siihen lukuisia sovelluksia. Ystäväni esitteli innostuneena pelejä ja sovelluksia puhelimensa muistista. Samalla hän kertoi, että kaikki hänen ystävänsä haluavat iPhonen, ellei sitä ole jo hankittu.

Juuri tässä on iPhonen menestyksen salaisuus. Ei teknisissä ominaisuuksissa vaan sisällössä. Muut valmistajat tulevat perässä, se on kylmä tosiasia.

Olen käyttänyt lukuisia eri merkkisiä matkapuhelimia. Ensimmäinen taisi olla Panasonic, sen jälkeen tuli monta nokialaista, yksi Siemens ja muutama Sony Ericsson. Samsungistakin on kokemuksia. Nykyisin taskussani on iPhone.

IL-Digi seuraa jatkossakin mielenkiintoisia mobiili-ilmiöitä ja innovaatioita, ovat ne sitten Nokian, Samsungin, Applen tai jonkin muun valmistajan käsialaa.

Olin tutustumassa Playstation 3:lle tämän kuun lopussa ilmestyvään Heavy Rain -peliin, jota kehutaan aidosti onnistuneeksi interaktiiviseksi elokuvaksi.

Kuulostaa lupaavalta.

Palataanpa hieman ajassa taaksepäin. Ennen nimittäin sanapari interaktiivinen elokuva tai elokuvapeli olivat lähes kirosanoja. Yleensä kyseessä oli takuuvarmasti epäonnistunut peli ja epäonnistunut elokuva samassa paketissa. Peli oli ensinnäkin liian lyhyt, pelitapahtumiin ei saanut koskaan vaikuttaa riittävästi (joitain poikkeuksia toki oli, itse pidin jo takavuosien Mean Streets -pc-pelistä) ja graafisesti lopputulos ei muistuttanut elokuvaa millään tavalla.

Yleensä interaktiiviset elokuvapelit jäivät siis jo lähtökohtaisesti kaupan hyllyyn.

Heavy Rain on vakuuttava yritys tehdä todella koukuttava, graafisesti upea ja ennen kaikkea pelattava interaktiivinen elokuva. Pelissä jahdataan origamitappajaksi kutsuttua sarjamurhaajaa.

Nykyajan grafiikka yhdistettynä tehokkaaseen konsoliin mahdollistaa varsin elokuvamaisen lopputuloksen. Näin maahantuojan esittelytilaisuudessa vain pätkiä pelistä (en ole vielä ennättänyt kokeilla itse), mutta niiden perusteella Heavy Rain on ehdottomasti kokeilun arvoinen.

Pelissä pelataan neljää eri hahmoa, joista kuka tahansa voi kuolla ennen pelin päättymistä. Tämä ei lopeta peliä, vaan muuttaa tapahtumien kulkua.

Heavy Rain sisältää noin 50 "kohtausta", joissa pelaajalla on valittavanaan useita erilaisia etenemistapoja. Päähenkilö on tavallinen perheenisä, joka ei osaa tapella eikä käyttää aseita. Pelin yhtenä tarkoituksena on muokata päähenkilöstä sellainen, kun pelaaja itse haluaa. Tämä voi tarkoittaa yksityiskohtaisimmillaan valintaa siitä, valmistaako isä pojalleen mikropitsan vai ravitsemamman kana-aterian.

Pelaaja voi siis rakentaa hahmosta unelmaisän tai välinpitämättömän vätyksen, joka ei juurikaan piittaa pojastaan.

Peli antaa jatkuvasti pelaajalle tekemistä, pieniä askareita, joita voi tehdä tai jättää tekemättä. Kaikki nämä pienet yksityiskohdat tekevät pelistä hyvin elokuvamaisen. Tätä tukee hyvin pelitapahtumiin soveltuva musiikki. Ja ulkona vihmoo koko pelin läpi kova sade.

Palaan peliin vielä, kunhan pääsen uppoutumaan tarkemmin sen käänteisiin.

Kun kollegani otti yhteyttä ja kertoi Facebookiin perustetusta, ilmaisia kannettavia tarjoavasta ryhmästä, olin hämmentynyt. Oli selvää, että kyse on uutisesta. En silti kyennyt ymmärtämään, miten niin moni osoitti uskovansa ryhmän perustajan lupaukseen maksuttomasta ja ilmaiseksi kotiin kuljetettavasta merkkitietokoneesta.

Vielä enemmän hämmästyin sitä, miten ryhmän perustaja uskalsi käyttää Dellin tuotemerkkiä uskotellessaan, että FB-ryhmän jäsenet todella voisivat saada sellaisen ilman rahallista korvausta.

Kun IL-Digin juttu julkaistiin 25.1. iltapäivällä, pian sen jälkeen kyseisen FB-ryhmän perustaja Timo Haapala veti ns. komennon takaisin ja kertoi "testanneensa ihmisten hyväuskoisuutta". Onkohan oikeasti näin? En syytä ylläpitäjää mistään, mutta kyseenalaistan hänen alkuperäisen tarkoituksensa julkaista englanninkielisen ryhmän suomalainen versio.

Jos Haapala halusi todella testata käyttäjien sinisilmäisyyttä, ryhmän perustaminen nostaa esiin tärkeitä kysymyksiä sosiaalisten verkostojen turvallisuudesta ja siitä, miten anteliaasti käyttäjät ovat valmiita noudattamaan ohjeita saadakseen itselleen kenties jotain taloudellista etua tai hyötyä. Olemmeko oikeasti näin sinisilmäisiä?

Ryhmän jäseniä opastettiin askel askeleelta, miten ilmaisen läppärin voi saada itselleen. Ohjeissa neuvottiin muun muassa kopioimaan koodinpätkä selaimen osoiteriville. Jos tämä osoite olisi vienyt sivulle, joka lataa tietokoneelle haittaohjelman, kenellä olisi ollut vastuu tuhansien tietokoneiden saastumisesta?

Ryhmän ylläpitäjä kertoo ainoaksi virheekseen se, että hän käytti Dellin tuotemerkin nimeä. Niin tai näin, jatkossa jokaisen FB-käyttäjän kannattaa harkita tarkemmin sitä, millaisiin ryhmiin osallistuu ja miten todenperäisiltä niiden lupaukset kuulostavat.

Ennen joulua aloitettu kannettavatestimme on nyt saatu päätökseen. Lopputulokset voi katsastaa lähitunteina IL-Digistä. Lopputulemana voisi sanoa, että hieman päälle tuhannella eurolla saa ainakin meikäläisen tarpeet täyttävän kannettavan, jossa riittää puhtia useiksi vuosiksi eteenpäin.

Testiin otettiin mukaan myös Applen kannettava antamaan hieman erilaisen vaihtoehdon kannettavan ostoa harkitsevalle. Applen valttina ei ole koskaan voinut pitää liitäntöjen määrää, eikä tähän ole saatu vieläkään merkittävää parannusta. Hdmi-liitäntää ja muistikorttipaikkaa on turha etsiä koneen sivustalta. Varsinkin jälkimmäistä olen oppinut arvostamaan helppokäyttöisyyyden takia.

Testin jälkeen voi perustellusti sanoa, että kannettavien hintoja ja ominaisuuksia kannattaa vertailla. Pari sataa euroa lisää rahaa tiskiin ja tietokoneen ominaisuudet saattavat nousta kokonaan toiselle tasolle. Samalla kannattaa toki miettiä sitä, millaiseen käyttötarkoitukseen kone ostetaan. Keveydestä ja pitkästä akkukestosta on turha maksaa, jos kone makaa enimmän osan ajasta työpöydällä.